Pohjois-Hämeen pataljoonan komentaja majuri Hans Kalm kokee huhtikuun 14. päivänä esimiehensä suuremmaksi viholliseksi kuin Kurhilan nuorisoseuranmäelle linnoittautuneet punaiset. Juuri kun hän on laatinut suunnitelman hyökkäyksen aloittamisesta Vääksyyn, saapuu Padasjoen pappilassa olevaan esikuntaan käsky: ”Majoren beordras att snarast inställa Eder i armékvarteret Elisenvaara. Toll”
Suomennettuna: Majuri määrätään heti saapumaan armeijakunnan esikuntaan Elisenvaaraan. Allekirjoituksena Toll.
”Mikä se tuollainen tollikka on”, tuumii Kalm. Hän ei ole koskaan kuullutkaan sen nimisestä esimiehestä. Toll on itäisen armeijan johtajan kenraalimajuri Ernst Löfströmin peitenimi. Hän kokoaa joukkoja kaikkialta Viipuriin tehtävää hyökkäystä varten, Mannerheimin yleisohjeissa nimenomaan mainitaan Kalmin joukkojen siirto Karjalan rintamalle.
Kalm perustelee omaa hyökkäystään sillä, että punaiset suunnittelevat hyökkäystä Padasjoelle Evon ja Kurhilan suunnasta. Hän näkee mahdollisuuden sulkea Vääksyn kannas nyt, kun järvien jäät ovat sulaneet niin heikoiksi, ettei niitä pitkin pääse enää kulkemaan.
Kurhilasta löytyy taistelemasta myös T.E. Kalliokoski. Hän on koettanut useaan otteeseen perustaa Asikkalaan suojeluskuntaa vuonna 1917. Kalliokoski päätyy aikanaan Hauholle vävyksi ja sitä kautta isännäksi Bobackaan, kun hän nai vuonna 1923 Edvard Rekolan tyttären Hiljan. Kalliokoskesta tulee Hauholle aktiivinen suojeluskuntaupseeri, joka toimii myös paikallispäällikkönä.
Huhtikuun puolivälissä Asikkalassa taistelee toistakymmentä Hauhon lahtaria. Muun muassa Janne Pietilä ryhmänjohtajana, Charpentier joukkuepäällikkönä ja Väinö Mässi kuularuiskupäällikkönä. Kuhmoisten piruja.
Kurhilan voitokkaan taistelun jälkeen punaiset pakenevat Vääksyyn. Pian valkoisten etujoukko, Pietilä kärjessä, saapuu tiedusteluretkelle Vääksyyn huomatakseen, että punaiset ovat paenneet sieltäkin. Kalmin joukot saapuvat rauhassa kylään.
Kalm pyytää 14. huhtikuuta eversti Bergströmiltä apua sivustalleen Auttoisiin tukemaan hyökkäystä Evolle. Bergström lähettää majuri Colliander pataljoonan kaksi komppaniaa Auttoisille. Lehdesmäkeen jää vain Kamisin ensimmäinen komppania.
Suomennettuna: Majuri määrätään heti saapumaan armeijakunnan esikuntaan Elisenvaaraan. Allekirjoituksena Toll.
”Mikä se tuollainen tollikka on”, tuumii Kalm. Hän ei ole koskaan kuullutkaan sen nimisestä esimiehestä. Toll on itäisen armeijan johtajan kenraalimajuri Ernst Löfströmin peitenimi. Hän kokoaa joukkoja kaikkialta Viipuriin tehtävää hyökkäystä varten, Mannerheimin yleisohjeissa nimenomaan mainitaan Kalmin joukkojen siirto Karjalan rintamalle.
Kalm perustelee omaa hyökkäystään sillä, että punaiset suunnittelevat hyökkäystä Padasjoelle Evon ja Kurhilan suunnasta. Hän näkee mahdollisuuden sulkea Vääksyn kannas nyt, kun järvien jäät ovat sulaneet niin heikoiksi, ettei niitä pitkin pääse enää kulkemaan.
Kurhilasta löytyy taistelemasta myös T.E. Kalliokoski. Hän on koettanut useaan otteeseen perustaa Asikkalaan suojeluskuntaa vuonna 1917. Kalliokoski päätyy aikanaan Hauholle vävyksi ja sitä kautta isännäksi Bobackaan, kun hän nai vuonna 1923 Edvard Rekolan tyttären Hiljan. Kalliokoskesta tulee Hauholle aktiivinen suojeluskuntaupseeri, joka toimii myös paikallispäällikkönä.
Huhtikuun puolivälissä Asikkalassa taistelee toistakymmentä Hauhon lahtaria. Muun muassa Janne Pietilä ryhmänjohtajana, Charpentier joukkuepäällikkönä ja Väinö Mässi kuularuiskupäällikkönä. Kuhmoisten piruja.
Kurhilan voitokkaan taistelun jälkeen punaiset pakenevat Vääksyyn. Pian valkoisten etujoukko, Pietilä kärjessä, saapuu tiedusteluretkelle Vääksyyn huomatakseen, että punaiset ovat paenneet sieltäkin. Kalmin joukot saapuvat rauhassa kylään.
Kalm pyytää 14. huhtikuuta eversti Bergströmiltä apua sivustalleen Auttoisiin tukemaan hyökkäystä Evolle. Bergström lähettää majuri Colliander pataljoonan kaksi komppaniaa Auttoisille. Lehdesmäkeen jää vain Kamisin ensimmäinen komppania.
Kommentit
Lähetä kommentti