Sunnuntaiaamuna 3. helmikuuta Hauhon vallankumouskomitea
tekee edellisillan agitaatiotilaisuuden innoittamana päätöksen ryhtyä
aseelliseen toimintaan. Kapina alkaa Hauholla toden teolla.
Kokkilassa
ryhdytään lakkokiihkoilijana tunnetun Evert Allosen johdolla heti toimiin.
Hauhon poliisikonstaapeli Vihtori Kulmala ammutaan
Kokkilassa heti samana päivänä. Siinä ehkä kostetaan joitain vanhoja kaunoja
kuten myös seuraavassa, vielä samana päivänä Kokkilassa tapahtuneessa
ampumistapauksessa.
Punaiset pidättävät Sotjalan kansakoulun opettaja Eemeli
Keskitalon Kokkilassa. Punaisten joukkoa johtaa jälleen kokkilalainen Allonen. Eemeli
Keskitalo oli toimittanut Allosen mm. maatalouslakkojen ja marraskuun lakkojen aikaisista
toimistaan Hauhon syyskäräjillä 1,5 kuukaudeksi vankeuteen. Vankilasta
vapautunut Allonen on hautonut kostotoimia Keskitaloa vastaan.
Sunnuntaina kello 11 tietämissä opettaja Keskitalo lähtee
kotiinsa Juntulan Soverille Sotjalan kansakoululta. Potkukelkalla matkaa
tehneen Keskitalon pysäyttävät Kokkilassa 3-4 miestä. Miehet vievät hänet
Pietilän talon ”kansliaan”, jossa on lisää punaisia, 15–20 miestä.
Pian Pietilään saapuu myös Evert Allonen. Allonen hymyilee
lempeästi tavatessaan Keskitalon. Miehet ojentavat jokainen pyssynsä opettajaa
kohti ja Allonen samoin Browninginsa. Keskitaloa ammuttaan neljästi ja hänet
jätettään Pietilän saliin haavoittuneena.
Pietilän nuori isäntä Janne saa puhuttua punaisilta luvan
viedä Keskitalo lääkäriin. Hänet viedään rekikyydillä Hämeenlinnan läänin
sairaalaan, jossa lääkärit pitävät tapausta toivottomana, mutta saavat
pelastettua hänet.
Eemeli Keskitalo selviää ja jatkaa opettajan työtään
Sotjalan kansakoulussa vuoteen 1939 saakka. Hän kirjottaa 1920 kirjasen Hauholaisten
osuus vapaustaistelussa.
Vuonna 1919 Keskitalo antaa oppilailleen ainekirjoituksen
aiheeksi ”Sota-aika 1918”.
Sotjalan kansakoulun oppilas Ida Kekkonen kirjoittaa
aineessaan Sotaa paossa: ” Vähänaikaa ennemmin sain kuulla, vielä ikavämmän
surun täräyksen. Sain kuulla että rakasta Opettajaani oli pahoin pidelty. Nyt
oli nin raskas olla. Monet illat itkin katkerasti, pikkusiskooni tuudittaessa.”
Kommentit
Lähetä kommentti