Hauhon rintamalta ei mitään uutta.
Punaisten yleishyökkäys kaikilla rintamilla käynnistyy 20. helmikuuta. Hämeessä on edelleen varsin hiljaista. Hyökkäyksen pääpaino ja tavoite on vallata Haapamäen risteysasema. Punaisten tarkoituksena on iskeä myös etelämpänä, missä valkoiset olivat ryhmittäytyneet Kuhmoisten kirkonkylään.
Näihin taisteluihin osallistuu hauholaisia molemmilla puolilla. Pohjois-Hämeen rykmentin joukkoja taistelee Kuhmoisissa ja Hämeenlinnan punakaarti hyökkää heitä vastaan. Punaiset tekivät muutamia kiivaita hyökkäyksiä Kuhmoisten kirkonkylää vastaan. Heillä oli konekiväärejä ja tykkejäkin.
Punaiset menettävät yhden konekivääreistään, kun tykinlaukausten pillastuttama hevonen karkaa valkoisten puolelle kallisarvoinen konekivääri reessään. Hämeenlinnan punakaarti joutuu hajaannustilaan ja he palaavat takaisin Hämeenlinnaan. Punaisten yleishyökkäys kutistuu muutamaksi yksittäiseksi iskuksi.
Pohjois-Hämeen I pataljoonassa joukkueen päällikkönä toimiii hauholaisen Hahkialan kartanon omistajan Axel Charpentierin 20-vuotias poika Claes Axel Gustaf Charpentier. Hän siirtyy miehineen Jämsästä Kuhmoisiin 20. helmikuuta ja ottaa osaa valkoisten puolella Kuhmoisten taisteluihin.
Charpentier pelastuu Kuhmoisissa täpärästi tykinammuksen tieltä: ”Kerran meni tykinkuula niin läheltä, että putosin maahan istumaan sen ilmavedosta”.
Charpentierin johtama Pohjois-Hämeen I pataljoonan I komppanian I joukkue jää kuukaudeksi Kuhmoisiin. Pohjois-Hämeen I pataljoona siirretään Kuhmoisissa Hans Kalmin alaisuuteen.
Sen verran siellä siunaantuu luppoaikaa, että Charpentier säveltää joukkueelleen oman marssin. Sanat siihen tekee Aksel Lehmusto kumppaneineen: ”Leipää ja vellii ja vellii ja leipää se lahtaripoika syöpi, juustoo ja voita hän päälle saapi, kun punaharmaan lyöpi…”
Kapinan jälkeen Charpentier väittelee filosofian tohtoriksi ja hänestä tulee valtion laidunkokeiden tarkastaja ja sittemmin nurmitalouden dosentti Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan.
Punaisten yleishyökkäys kaikilla rintamilla käynnistyy 20. helmikuuta. Hämeessä on edelleen varsin hiljaista. Hyökkäyksen pääpaino ja tavoite on vallata Haapamäen risteysasema. Punaisten tarkoituksena on iskeä myös etelämpänä, missä valkoiset olivat ryhmittäytyneet Kuhmoisten kirkonkylään.
Näihin taisteluihin osallistuu hauholaisia molemmilla puolilla. Pohjois-Hämeen rykmentin joukkoja taistelee Kuhmoisissa ja Hämeenlinnan punakaarti hyökkää heitä vastaan. Punaiset tekivät muutamia kiivaita hyökkäyksiä Kuhmoisten kirkonkylää vastaan. Heillä oli konekiväärejä ja tykkejäkin.
Punaiset menettävät yhden konekivääreistään, kun tykinlaukausten pillastuttama hevonen karkaa valkoisten puolelle kallisarvoinen konekivääri reessään. Hämeenlinnan punakaarti joutuu hajaannustilaan ja he palaavat takaisin Hämeenlinnaan. Punaisten yleishyökkäys kutistuu muutamaksi yksittäiseksi iskuksi.
Pohjois-Hämeen I pataljoonassa joukkueen päällikkönä toimiii hauholaisen Hahkialan kartanon omistajan Axel Charpentierin 20-vuotias poika Claes Axel Gustaf Charpentier. Hän siirtyy miehineen Jämsästä Kuhmoisiin 20. helmikuuta ja ottaa osaa valkoisten puolella Kuhmoisten taisteluihin.
Charpentier pelastuu Kuhmoisissa täpärästi tykinammuksen tieltä: ”Kerran meni tykinkuula niin läheltä, että putosin maahan istumaan sen ilmavedosta”.
Charpentierin johtama Pohjois-Hämeen I pataljoonan I komppanian I joukkue jää kuukaudeksi Kuhmoisiin. Pohjois-Hämeen I pataljoona siirretään Kuhmoisissa Hans Kalmin alaisuuteen.
Sen verran siellä siunaantuu luppoaikaa, että Charpentier säveltää joukkueelleen oman marssin. Sanat siihen tekee Aksel Lehmusto kumppaneineen: ”Leipää ja vellii ja vellii ja leipää se lahtaripoika syöpi, juustoo ja voita hän päälle saapi, kun punaharmaan lyöpi…”
C. A .G Charpentier sävelsi joukkueelleen oman marssin. |
Kommentit
Lähetä kommentti