Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kapinanaikaan Hauholla, 1. huhtikuuta 1918

Huhtikuun 1. päivänä 1918 päivätyllä velkakirjalla Hauhon kapinanaikainen kunnanvaltuusto ottaa Hauhon Säästöpankista 3 000 markan lainan. Summalla katetaan kunnan välttämättömiä menoeriä, kuten opettajien ja kätilön palkkoja.

Kapinanaikaan Hauholla, 31. maaliskuuta 1918

Pääsiäisaamuna 31.3. Lehdesmäestä tehdään partioretki Sotjalan kylään Hovinkartanon ollessa partiokeskuksena. Vuorokausi kuluu ilman yhteensattumia partiotiedustelussa. Hovinkartanon päärakennuksessa kirjat ja muut tavarat on heitelty lattioille, jotain punaiset ovat sieltä etsineet. Siivotessaan paikkoja Laihian miehet löytävät yhden kirjan välistä 1500 markan edestä seteleitä. Rehelliset löytäjät kiikuttavat setelit vouti Nylundille toimitettavaksi omistajalle. ”Rehellisyys maan perii”, sanotaan ja ”vähässä paljon seisoo”. Laihian miehille annetaan kartanosta lehmä. Kartanon isäntä August Jansson on lähtiessään sotatoimia pakoon sanonut voudilleen, että kun valkoiset tulevat kartanoon, heille pitää antaa lehmä. Siitä saaliista saa koko komppania maistaa.

Kapinanaikaan Hauholla, 30. maaliskuuta 1918

Hauholaisen entisen senaattorin Wäinö Wuolijoen huhutaan olevan vaarassa Helsingissä. Tanskan Social-Demokraten -lehden toimittaja Marius Wulffin mukaan senaattori Wäinö Wuolijoki on hengenvaarassa punaisten keskuudessa. Senaattori Wuolijoki on lähettänyt kirjelapun Wulffille, jossa kertoo punaisten etsivän häntä. Jos he eivät enää tapaa, niin tietää herra Wulff miten hänen on käynyt, Wuolijoki kirjoittaa. Ruotsin Social-Demokraten -lehden toimittaja G. Böhner kumoaa tiedon, että punakaarti etsisi Wuolijokea. Hän on tähdentänyt Yrjö Sirolalle, että mikäli Wuolijoelle tapahtuu jotakin, kyseessä on kansainvälinen skandaali. Sirola kieltää punaisten etsivän Wuolijokea. Kysymyksessä on ilmeisesti yksityiset kostotoimet. Komisariaatti asettaa vartijat Wuolijoen ovelle. Wäinö Wuolijoki.

Kapinanaikaan Hauholla, 29. maaliskuuta 1918

Kevät on edennyt pääsiäiseen. Pääsiäisen viettoon ei voi ryhtyä rauhallisin mielin. Alvettulan Solperilla harmitellaan mämmin happanemista. Lisäksi punakaarti on asettunut taloksi, Napialan punakaartin esikunta on sijoittunut sinne. Suomen taloudellinen kartta 1914, korjattu 1920. Tuuloksessa käydään ankara taistelu pitkäperjantaina 29. maaliskuuta punaisten joukkojen ja Keski-Pohjanmaan II reservipataljoona välillä. Taistelua kutsutaan Änkäsen taisteluksi. Nimensä taistelu saa Suolijärven koillispuolella Toivaalan kylässä olevasta Änkäsen kalliosta. Se on valkoisten tukikohta, jonne punaiset hyökkäävät ankarasti. Syvä lumi hankaloittaa taistelua metsäisessä maastossa ja kallioilla. Valkoiset onnistuvat puolustamaan asemiaan. Valkoisia kaatuu yksi ja kaksi haavoittuu, toinen kuolettavasti. Punaisia kaatuu useita kymmeniä. Jaakko Ulvisen komppania on Rukkoilassa majoittuneena. Räväsmäessä on hyvä olla. Paikkaa on hyvä puolustaa, punaiset joutuvat tulemaan avointa järvenjäätä ...

Kapinanaikaan Hauholla, 28. maaliskuuta 1918

On kiirastorstai. Tampereella käydään kiivaita taisteluita. Päivää tullaan kutsumaan "veriseksi kiirastorstaiksi". Hauholla tilanne vaikuttaa sen verran rauhalliselta, että punaisia uskaltautuu pistäytymään kotopuoleensa valkoisten alueelle. Onni Reuter on yksi heistä. Sekatyömies Onni Reuter on 21-vuotias. Hän on liittyy helmikuussa Portaan työväenyhdistykseen ja toimii Hauhon punakaartin esikunnan kirjurina ja Hauhon Säästöpankin valtuutettuna yhdessä Väinö Syväsen ja Kalle Menströmin kanssa. Nuori mies etenee nopeasti hyvään asemaan punaisten hallinnossa. Jo koulussa hän pärjäsi hyvin, palkittiin jopa koulun parhaana oppilaana. Kouluaikana hän työskenteli Wansénin kaupassa ja ehti pitää hetken omaakin kauppaa Lehdesmäessä. Reuterin isä on arvostettu ammattimies, suutari Rikhard Reuter. Kotitalo on Lehdesmäen kylässä, joka on jo pääsiäisen aikaan valkoisten vallassa. Onni Reuter päättää kuitenkin pistäytyä kotonaan. Hän saapuu Lehdesmäkeen kiirastorstaina 28. maali...

Kapinanaikaan Hauholla, 27. maaliskuuta 1918

Hauhon kirkonkylässä olevat punaiset ovat saaneet vahvistuksena muun muassa Hangon ja Helsingin kypäräpäisiä joukkoja. Lisää kalustoakin on saatu, kolmituumainen tykki ja konekivääreitä. Tästä rohkaistuneena he iskevät 27. päivän vastaisena yönä Kalailassa olevien Keski-Pohjanmaan II pataljoonan 2. komppanian miesten kimppuun. Tykki laitetaan asemaan kirkkopihaan ja sillä ammutaan Kalailaan. He saavat osumia muun muassa Laurilan navettaan ja asuinhuoneisiin. Konekiväärein aseistetut punaiset aloittavat hyökkäyksen. Valkoiset, noin 170-180 miestä, joutuvat perääntymään. He ajavat hevosillaan yli Iso-Roineen Rukkoilaan. Punaiset ampuvat perään konekivääreillään minkä ehtivät. Yhdeksän valkoista joutuu punaisten vangiksi ja heidät viedään Riihimäelle vankileirille. Pian työväenlehdissä herkutellaan uutisella, jossa Hauholla vangitut valkokaartilaiset kertovat kuulusteluissa olevansa sosialistimielisiä ja vastenmielisyydestään osallistua taisteluihin. Muun muassa Toveri-lehdessä julkai...

Kapinanaikaan Hauholla, 26. maaliskuuta 1918

Tiistaina 26. päivänä maaliskuuta lasketaan Kuhmoisissa Suomen vapaustaistelussa kaatuneen kahdeksan sankarin ruumiit viimeiseen lepoonsa Kuhmoisten kirkkokummulle, johon varta vasten on laitettu erikoinen sankarihauta. Maan polveen kätketään seuraavat: rakuuna Hannes Päiviö Hämeenlinnasta, kaatunut 20.2.1918 Kuhmoisten Harmoisissa tiedusteluretkellä, metsänvartijan poika Markku Kivinen ja talollinen Joel Lemojärvi Kuhmoisista, jotka kaatuivat Putkiston taistelussa 10.3.1918, torpparin pojat Kaarle ja Lauri Näppi Padasjoelta ja puuseppä Eemil Virta Harmoisista, jotka kolme viimeksi mainittua joutuivat punakaartilaisten uhriksi Harmoisissa 21.2.1918, talollinen Heikki Mikkola Längelmäeltä, joka sala-ampujan luodin lävistämänä kaatui Leppäkosken maantiellä 5.3.1918 ja renki Kustaa Niittynen Harmoisilta, joka kyytimiehenä n.s. Leppäkosken taistelussa sai kunnian uhrata nuoren henkensä Valkoisen Suomen puolesta. Arkut kantoivat Kuhmoisten suojeluskunnan jäsenet kiväärien päällä suojelu...